Suomalainen köyhyys vuonna 2019

18.2.2019

Tapasimme köyhyystutkija Jouko Karjalaisen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselta, ja pyysimme häneltä näkemyksiä suomalaiseen köyhyyteen. Kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä näyttäisi olevan kasvamassa.

Kuka Jouko Karjalainen?

Jouko Karjalainen on työskennellyt koko työuransa sosiaalipolitiikan parissa sekä sosiaalityöntekijänä että tutkijana. Tällä hetkellä hän toimii Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen vierailevana tutkijana THL:n sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä, joka antaa muun muassa lausuntoja ja kannanottoja viranomaisselvityksiin, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen ja muihin sosiaalipoliittisiin hankkeisiin. Lisäksi hän toimii Porttiteatterin hallituksen puheenjohtajana ja Icehearts ry:n hallituksessa. THL:ssä tehtäviä on edelleen muun muassa Vankiterveydenhuollon johtokunnassa.

Miltä Suomi näyttää köyhyystutkijan silmin vuonna 2019?

”Yleisesti ottaen Suomen tilanne näyttää hyvältä, kun sitä tarkastellaan onnellisuusmittarin, tulonjaon tasa-arvoisuuden ja terveyden indikaattorien näkökulmasta. Viime aikojen kohut paljastavat, että pinnan alla on tapahtunut monenlaisia muutoksia, jotka heikentävät sosiaaliturvaa. Esimerkiksi kuntien kilpailutukset ja hintakilpailu heikentävät terveys- ja sosiaalipalveluja, kun henkilöstöresursseja joudutaan vähentämään taloudellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Samaan aikaan tuotettujen palvelujen laatua ei ole valvottu”, Karjalainen toteaa.

Suomessa on kuitenkin myös väestöryhmiä, jotka eivät ole päässeet mukaan hyvinvoinnin imuun. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistäminen on edelleen haasteellista, koska työmarkkinat ovat muuttuneet alta ja monen ammattitaito on päässyt ruostumaan ja koulutustaso on jäänyt jälkeen. Nykyiset työmarkkinat ottavat hyvin huonosti heitä vastaan.

Koulutettujen perheiden lapset suuntaavat korkeakouluihin, mutta alemmista sosiaaliluokista tapahtuva liikkuvuus korkeakoulutuksen suuntaan on hidastunut.

Toinen erityinen köyhyysriskissä oleva ryhmä ovat turvapaikkaa Suomesta hakevat tai jo sen saaneetkin maahanmuuttajat. Heiltä puuttuvat usein kaikki sellaiset yhteydet, jotka tyypillisesti lisäävät esimerkiksi työllistymismahdollisuuksia. Uhkana on lisäksi se, että yhteyksien vähyys siirtyy myös heidän lapsilleen.

”1990-luvulle saakka koulutus koko ajan lisäsi tasa-arvoa, ja sosiaalinen liikkuvuus oli suomalaista yhteiskuntaa leimaava asia. Nyt tässä on tapahtunut käänne huonompaan suuntaan. Koulutettujen perheiden lapset suuntaavat korkeakouluihin, mutta alemmista sosiaaliluokista tapahtuva liikkuvuus korkeakoulutuksen suuntaan on hidastunut. Kilpailu parhaista resursseista on muuttunut globaaliksi, mikä näkyy jopa aivovientinä kansainvälisiin yliopistoihin ja työpaikkoihin”, Karjalainen toteaa.

Syveneekö kuilu hyväosaisten ja huono-osaisten välillä?

Hyvinvointivaltiossa suhteellisen köyhyyden määritelmän mukaan ihmisen pitäisi pystyä elämään suunnilleen yhteiskunnassa totutulla tavalla. Karjalaisen mukaan Suomessa on totuttu ajattelemaan, että ihmiset pidetään mukana yhteiskunnassa tavalla tai toisella. Se, missä raja tämä menee, muuttuu ajassa. Esimerkiksi toimeentulotuessa taustalla on laskelma, paljonko rahaa kuluu elämiseen.

Karjalaisen mukaan toimeentulon saajien määrät ovat olleet kasvussa parina viime vuonna. Heistä kaksi kolmasosaa on tyypillisesti yksin asuvia ja useimmat heistä miehiä. Täysin tulottomissa yksin asuvien nuorten miesten osuus on huomattavan suuri. Toinen erityinen toimeentulotukea tarvitsevien joukko ovat minimieläkkeellä sinnittelevät. Kun esimerkiksi eläkkeet on jäädytetty ja samaan aikaan sosiaali- ja terveysmaksuja korotettu, yhä useampi terveydenhuollon lasku päätyy perintään. Tämä kielii Karjalaisen mukaan järjestelmän toimimattomuudesta, joka nykyisellään aiheuttaa köyhtymistä, jopa siinä määrin, että laskuja menee ulosottoon.

Lapsiperheissä kulutusyhteiskunnassa mukana pysyminen haasteellista

Ylivelkaantumisen taustalla voi olla vääränlaiset kulutustottumukset.

”Kulutusyhteiskunta perustuu tarpeiden luomiseen. Ihmiset haluavat kokea olevansa mukana tässä yhteiskunnassa, ja sosiaalinen paine kuluttaa on aika kova. Lapsiperheet tietävät tämän varsin hyvin. Valinnat voivat tuntua vanhemmista monesti kohtuuttomilta, esimerkkinä vaikkapa lasten harrastusmaksujen kalleus. Uskon vahvasti siihen, että lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksilla on suuri merkitys nuorten yhteisöön kiinnittävänä tekijänä, erityisesti tärkeässä nivellysvaiheessa nuoruusvuosina.

Vuokra-asuntotuotannon lisääminen elvyttäisi kasvukeskuksia

Verrattaessa eri Pohjoismaiden köyhyyttä keskenään Karjalainen löytää maiden väliltä selviä eroavaisuuksia, erityisesti koskien työvoiman liikkuvuutta ja syrjäseutujen asuttuna pitämistä. Suomessa syrjäseutujen asuttuna pitäminen on juontanut juurensa jopa puolustuspolitiikasta. Syrjäseutujen jatkuvasti elinvoimaisena ylläpitäminen vaatisi valtiolta jatkuvia tulonsiirtoja, sekä vuokra-asuntotuotannon lisäämistä kasvukeskusten liepeille. Suomessa näin ei ole toimittu toisin kuin Norjassa, jossa syrjäseutuja on tuettu erittäin voimakkaasti. Tanskassa etäisyydet ovat puolestaan lyhyitä, mikä mahdollistaa sukkuloinnin paikkakuntien välillä helpommin, ja vastaavaa syrjäseutupulmaa ei siellä tunneta.

Mitkä ovat lääkkeet köyhyyteen? Periytyykö köyhyys?

”Koulutus ja työ ovat tärkeimmät lääkkeet köyhyyteen. Työelämän murroksessa ei välttämättä riitä enää yksi koulutus koko työuralle, työntekijät joutuvat miettimään yhä monipolvisempia työuria. Toisaalta, hyvän yleissivistävän tarjoaman koulutuksen turvin työtehtävien vaihto saattaa olla helpompaa”, Karjalainen pohtii.

Karjalaisen korostaa kodin ja koulun merkitystä nuorten evästämisessä. ”Koulu antaa valmiuksia, mutta kodeissa pitäisi käydä nuorten kanssa keskusteluja siitä, mistä eri suunnista työtä saattaa löytyä myös tulevaisuudessa, ja millaisiin koulutusvaihtoehtoihin kannattaa hakeutua. Mitä useampia vaihtoehtoja pöydällä on, ja mitä paremmin niihin paneudutaan, sitä valoisammalta nuoren tulevaisuus näyttää. Koululla ja vanhemmilla on paljon suurempi merkitys, kuin mitä tänä päivänä ymmärrämme”.

Köyhyys ei automaattisesti siirry sukupolvien yli seuraaville.

Lapsuuden olosuhteet luovat perustan myöhemmälle hyvinvoinnille, mutta köyhyys ei automaattisesti siirry sukupolvien yli seuraaville. Perheiden omalla toiminnalla ja asenneilmastolla sekä heidän saamansa tuen laadulla on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia, vaikka perhe muuten olisi köyhä. ”Vähäosaisten perheiden tukeminen erilaisten lasten kerho- ja harrastustoiminnan, kuten esimerkiksi Icehearts ry-toiminnan kautta, on omiaan niveltämään nuoret heidän taustastaan riippumatta osaksi yhteiskuntaa ja sosiaalisia verkostoja. Suomessa on ilahduttavan monia yksityishenkilöitä sekä järjestöjä, jotka toiminnallaan tarjoavat suoraa tukea juuri harrastustoimintaan”, Karjalainen kiittelee.

Artikkelilinkit:

Kymmenen vinkkiä henkilökohtaisen talouden hallintaan

Lue lisää kuluttajien maksamiseen ja kuluttamiseen liittyvistä tottumuksista Eurooppalaisesta Kuluttajien maksutaparaportista.

Raha pitää pariskuntia yhdessä

 

Jaa sivu